keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Isä meidän vanhaksi kirjasuomeksi

Herran rukouksen suomenkielinen asu on muuttunut melko vähän Mikael Agricolan ajoista. Alla oleva teksti on teoksesta Se Wsi Testamenti (1548):
Ise meiden ioca olet Taiuais.
Pyhetty olcon sinun nimes.
Lehestulkon sinun waldakundas.
Olcon sinun tactos
nin maasa / quin on Taiuais.
Anna meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen.
Ja anna meille synnime andexi
ninquin me annama meiden welgholisten.
Ja ele iohdata meite kiusauxen.
Mutta päste meite pahasta.
Sille ette sinun ombi waldakunda / ia woijma / ia cunnia ijancaikisudhes. Amen.
Kuten todettua, yllä oleva teksti ei sisällä juurikaan sellaisia piirteitä, jotka olisivat nykysuomenkieliselle hankalia. Pitkiä ja lyhyitä vokaaleita ei ole eroteltu johdonmukaisesti kuten ei myöskään /e/- ja /ä/-äänteitä. Sanassa synnime 'syntimme' esiintyy nykykielestä poikkeava astevaihtelu. Kirjoitusasu tactos edustaa luultavasti ääntöasua /taxtos/.

Taivaan kohdalla Agricola ei tee eroa yksikön ja monikon välillä, vaan kääntää molemmissa kohdissa Taiuais 'taivaissa'. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Martti Lutherin käännöksessä (1534) molemmissa tapauksissa on yksikkö (in dem Himmel ja im Himmel), kuten myös Abckiriassa (1536), jossa sana on molemmissa kohdissa taiuas(s)a. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Agricola ei ole osannut päättää, kääntääkö 'velka' vai 'synti', ja on siksi päätynyt kompromissiin: anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten.

Koko Raamattu julkaistiin suomen kielellä 1642. Kolmanteen painokseen (1758) tehtiin joitakin korjailuja ja parannuksia. Olen lihavoinut oikeinkirjoitukseen liittymättömät erot edelliseen:
Isä meidän joca olet taiwaisa
Pyhitetty olcon sinun nimes
Lähestykön sinun waldacundas.
Olcon sinun tahtos
nijn maasa, cuin taiwasa.
Anna meille tänäpänä meidän jocapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän welcamme andexi,
nijncuin mekin andexi annamme meidän welwollistemme
Ja älä johdata meitä kiusauxeen.
Mutta päästä meitä pahasta.
Sillä sinun on waldacunda, ja woima, ia cunnia, ijancaickisesti; Amen.


Huomattavimpina suomen kieleen liittyvinä eroina Agricolan versioon on sana lähestykön sanan lehestulcon sijaan ja possessiivisuffiksit sanoissa leipämme ja welwollistemme suffiksittomien leipen ja welgholisten sijaan. Viimeksi mainitussa on nähtävissä myös äänteellinen muutos /γ/ > /v/ k:n heikkona asteena. Agricolan datiivinen welgholisten /velγollisten/ olisi nykykielessä velallisille (esimerkkinä vastaavasta rakenteesta on myös Matt. 6:14: Sentedhen ios te andexiannat Inhimisten heiden ricoxens nin mös teiden taiualinen Isen anda teiden andexi). Nykysuomessa esiintyy kaksi merkityksiltään eriytynyttä adjektiivia, jotka on molemmat johdettu sanasta velka ja jotka eroavat muodollisesti astevaihtelun suhteen: vanhakantaisempi velvollinen ja nykyään tavallista katoa noudattava velallinen.

Toisen ryhmän eroja muodostavat sellaiset korjaukset, jotka lähentävät käännöstä muodollisesti alkutekstin kanssa: Agricola kirjoittaa taiuais monikossa molemmissa tapauksissa, vaikka alkutekstissä jälkimmäinen on yksikössä (eli taiwaisa, taiwasa). Liitepartikkeli -kin on lisätty pronominin me perään vastaamaan alkutekstin ilmaisua καὶ ἡμεῖς 'myös me'. Sana andexi on täydennetty verbin annamme yhteyteen, jolloin vastaavuus ἀφεῖναι : andexi anda on täydellinen molemmissa kohdissa. Agricolan käännös, jossa andexi ei siis toistu, saattaa tässä kohden edustaa joko luontevampaa suomen kieltä tai pelkkää kömmähdystä. Mahdollisesti andexi ei Agricolankaan kielessä liittynyt niin kiinteästi itse verbiin kuin edellä lainattu ilmaisu ios te andexiannat 'jos annatte anteeksi' antaa ymmärtää.

Lopuksi vielä kirjoitusasultaan muokattu, mutta kielimuodoltaan edellisen kanssa vastaava versio vuoden 1887 painoksesta:
Isä meidän, joka olet taiwaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimes.
Lähestyköön sinun waltakuntas.
Olkoon sinun tahtos
niin maassa kuin taiwaassa.
Anna meille tänäpäiwänä meidän jokapäiwäinen leipämme.
Ja anna meille meidän welkamme anteeksi
niinkuin mekin anteeksi annamme meidän welwollistemme.
Ja älä johdata meitä kiusaukseen.
Mutta päästä meitä pahasta.
Sillä sinun on waltakunta, ja woima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!

Seuraava varsinainen Uuden testamentin käännös hyväksyttiin käyttöön 1938 (ns. vanha käännös) ja nykyään käytössä oleva 1992.

Käsittelen tarkemmin Agricolan omien versioiden (Abckiria, Rucouskiria ja Se Wsi Testamenti) eroja toisella kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti