Katsellessani ilmakuvaa Karhupuistosta tuli mieleeni muutamia haja-ajatuksia koskien lausetta sääli on sairautta. Huomion kiinnittää predikatiivin sijamuoto, joka on partitiivi eikä nominatiivi, kuten vaikkapa lauseessa onykogrypoosi on sairaus. Mikä ero oikeastaan on muotoiluilla x on sairaus ja x on sairautta?
Lause sääli on sairautta yhdistetään filosofi Friedrich Nietzscheen (1844 - 1900), vaikkei se tässä muodossa tietääkseni esiinny hänen kirjoituksissaan. (Koska en ole toimittaja, en haluaisi panna sanoja kenenkään suuhun). Sikäli kuin tiedän, on lentävän lauseen tunnetuin käyttäjä edesmennyt valtakunnanjohtaja ja okkultisti Pekka Siitoin, joka Sieg Heil Suomi -dokumentissa ilmoittaa:
Mielenkiintoinen esimerkki x on sairautta -rakenteesta löytyy Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta nuorille suunatusta väitteitä ja faktaa -listasta:
Väitteessä on partitiivi, mutta faktassa nominatiivi. Tulkintani on, että partitiivinen predikatiivi saa väitelauseen tuntumaan negatiivisesti latautuneemmalta kuin nominatiivi, joka antaa neutraalin asiallisen vaikutelman. Väite, että homoseksuaalisuus on sairautta, ei ole siis varsinaisesti mikään lääketieteellinen väite, vaan tuo julki ensisijaisesti ajatuksen, että homoseksuaalisuudessa on jotain pahaa ja vältettävää. Tällaiseen väitteeseen on toisaalta vähän hölmöä vastata faktoilla; tuskin kukaan vastaisi huoritteluunkaan esittelemällä työhistoriaansa. Mieleen tulee myös jostain lukemani juttu äidistä, joka kuvitteli vetoavansa poikaansa lihapullaksi haukkuneiden koulukiusaajien järkeen tuomalla kouluun näytille oikeita lihapullia.
Iso suomen kielioppi (ISK) mainitsee, että predikatiivin sija on nominatiivi viitattaessa jaottomaan subjektiin ja partitiivi viitattaessa jaolliseen subjektiin. Jaollisuus/jaottomuus liittyy näkökulmaan eikä tarkoitteen ominaisuuksiin: esimerkiksi seutu voi olla jaollinen sisältäpäin tarkasteltuna (esim. seutu olisi suurelta osin teollisuusaluetta) mutta jaoton kokonaisuutena ulkoapäin tarkasteltuna (esim. Kninin seutu on Kroatialle tärkeä). Teonnimet, jollainen sääli on, voidaan ymmärtää jaollisina, jolloin predikatiivi on partitiivissa, tai ajallisen rajauksen tai tuloksen suhteen jaottomina, jolloin predikatiivi on nominatiivissa. Lisäksi ISK toteaa suomen kieltä opiskelevien ulkomaalaisten kiusaksi, että "[m]uuten abstraktisanojen esittäminen predikatiivin sijan avulla jaollisena tai jaottomana on varsin joustavaa".
Koska predikatiivina on substantiivi eikä adjektiivi, ei lause ole kuitenkaan täysin verrattavissa sellaisiin teon jaollisuuden tunnustaviin lauseisiin kuin istuminen on tappavaa. X on sairautta -fraasin taustalla lienee partitiivimuotoisten -(U)Us-johtimella muodostettujen ominaisuudennimien käyttö vastaavalla tavalla. Googlella löytyy useita esimerkkejä, jotka ovat esimerkiksi muotoa x on heikkoutta, x on rohkeutta tai x on nöyryyttä. Näiden tapauksessa ei voisi käyttää nominatiivimuotoista predikatiivia lukuun ottamatta sanaa heikkous, joka sekin vaatisi leksikaalistuneessa merkityksessään ainakin useimmissa tapauksissa rekisteristä riippuen joko possessiivisuffiksin tai -pronominin (esim. kissanpennut ovat heikkouteni). Suhteellisen uusi lienee ilmaisu x on parhautta. ISK antaa esimerkkinä (U)Us-johdosten käytöstä ominaisuudennimenä lauseen [s]e ei ollutkaan heikkoutta ja saamattomuutta, muttei käsittele x on y-(U)UttA -tyyppisiä lauseita mitenkään erikseen.
Sana sairaus viittaa johonkin yksittäiseen sairauden lajiin tai sairastamisen aktiin (esim. hänen sairautensa on kestänyt jo viikon), vaikka myös abstrakti käyttö jaollisena, ei-laskettavana entiteettinä lienee mahdollista (esim. jäin pois töistä sairauden takia). Sairastaminen ei ole tahdonalaista toimintaa eikä välittömästi - ainakaan arkielämän näkökulmasta - riipu henkilön omista tekemisistä. Nykyään sairautta ei pidetä minään Jumalan rangaistuksena tai muuten hävettävänä asiana, mutta siihen liittyy silti negatiivisia mielleyhtymiä, sillä kukaan ei luonnollisesti halua olla sairas. Partitiivinen predikatiivi sisältänee kaikuja tästä: sääli on jotain vältettävää ja ehkä suorastaan hävettävää. Pragmaattisessa mielessä lause ei ole siis pelkkä tiedotus (kuten onykogrypoosi on sairaus) vaan oikeastaan direktiivi: lause sisältää kehotuksen hankkiutua eroon säälistä tai vaihtoehtoisesti olla tuntematta sääliä. Toisaalta voidaan aivan perustellusti sanoa, että vaihtoehtoinen muoto sääli on sairaus kattaa tosiasiallisesti aivan saman merkityksen. Sama merkitys lienee myös lauseella sääli on sairasta, koska rakenne x on sairasta on leksikaalistunut merkitsemään äärimmäistä paheksuntaa x:ää kohtaan. Vertailun vuoksi esim. sääli on heikkoa ei tietenkään merkitse samaa kuin sääli on heikkoutta. Sairautta-partitiivin pohjalla lienee joka tapauksesa analogia sellaisten lauseiden kanssa, joissa jokin tietty tekeminen luokitellaan jonkin partitiivilla ilmaistun hyveen (tai sen vastakohdan) piiriin.
Lause sääli on sairautta yhdistetään filosofi Friedrich Nietzscheen (1844 - 1900), vaikkei se tässä muodossa tietääkseni esiinny hänen kirjoituksissaan. (Koska en ole toimittaja, en haluaisi panna sanoja kenenkään suuhun). Sikäli kuin tiedän, on lentävän lauseen tunnetuin käyttäjä edesmennyt valtakunnanjohtaja ja okkultisti Pekka Siitoin, joka Sieg Heil Suomi -dokumentissa ilmoittaa:
"Kaikesta huolimatta olen kivenkova rasisti, sadisti ja fasisti. Siitä minä nautin. Sääli on sairautta."Lauseen historia ei ole oikeastaan merkityksellinen sen muodon pohdiskelun kannalta. Nopea Google-pohjainen korpustutkimus löytää noin 175 000 tulosta eksaktilla hakulausekkeella "sääli on sairautta" mutta vain 60 500 tulosta lausekkeella "sääli on sairaus". Samaten on sairautta -loppuisten lauseiden ylivoimaisesti yleisin subjekti on sääli: muita tapauksia ovat esimerkiksi sota, köyhyys, shaali ja saabismi. Vaikuttaisi siltä, että kyse on jonkinasteisesta intertekstuaalisuudesta eli viittauksesta alkuperäiseen sääli on sairautta -fraasiin, jota muuntelemalla saadaan viestille enemmän voimaa kuin mitä millä tahansa muilla sinänsä saman merkityksen omaavilla sanoilla olisi.
Mielenkiintoinen esimerkki x on sairautta -rakenteesta löytyy Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta nuorille suunatusta väitteitä ja faktaa -listasta:
"Väite: Homoseksuaalisuus on sairautta.(Lihavointi alkuperäinen.)
Fakta: Homous tai lesbous ei ole sairaus. [...]"
Väitteessä on partitiivi, mutta faktassa nominatiivi. Tulkintani on, että partitiivinen predikatiivi saa väitelauseen tuntumaan negatiivisesti latautuneemmalta kuin nominatiivi, joka antaa neutraalin asiallisen vaikutelman. Väite, että homoseksuaalisuus on sairautta, ei ole siis varsinaisesti mikään lääketieteellinen väite, vaan tuo julki ensisijaisesti ajatuksen, että homoseksuaalisuudessa on jotain pahaa ja vältettävää. Tällaiseen väitteeseen on toisaalta vähän hölmöä vastata faktoilla; tuskin kukaan vastaisi huoritteluunkaan esittelemällä työhistoriaansa. Mieleen tulee myös jostain lukemani juttu äidistä, joka kuvitteli vetoavansa poikaansa lihapullaksi haukkuneiden koulukiusaajien järkeen tuomalla kouluun näytille oikeita lihapullia.
Iso suomen kielioppi (ISK) mainitsee, että predikatiivin sija on nominatiivi viitattaessa jaottomaan subjektiin ja partitiivi viitattaessa jaolliseen subjektiin. Jaollisuus/jaottomuus liittyy näkökulmaan eikä tarkoitteen ominaisuuksiin: esimerkiksi seutu voi olla jaollinen sisältäpäin tarkasteltuna (esim. seutu olisi suurelta osin teollisuusaluetta) mutta jaoton kokonaisuutena ulkoapäin tarkasteltuna (esim. Kninin seutu on Kroatialle tärkeä). Teonnimet, jollainen sääli on, voidaan ymmärtää jaollisina, jolloin predikatiivi on partitiivissa, tai ajallisen rajauksen tai tuloksen suhteen jaottomina, jolloin predikatiivi on nominatiivissa. Lisäksi ISK toteaa suomen kieltä opiskelevien ulkomaalaisten kiusaksi, että "[m]uuten abstraktisanojen esittäminen predikatiivin sijan avulla jaollisena tai jaottomana on varsin joustavaa".
Koska predikatiivina on substantiivi eikä adjektiivi, ei lause ole kuitenkaan täysin verrattavissa sellaisiin teon jaollisuuden tunnustaviin lauseisiin kuin istuminen on tappavaa. X on sairautta -fraasin taustalla lienee partitiivimuotoisten -(U)Us-johtimella muodostettujen ominaisuudennimien käyttö vastaavalla tavalla. Googlella löytyy useita esimerkkejä, jotka ovat esimerkiksi muotoa x on heikkoutta, x on rohkeutta tai x on nöyryyttä. Näiden tapauksessa ei voisi käyttää nominatiivimuotoista predikatiivia lukuun ottamatta sanaa heikkous, joka sekin vaatisi leksikaalistuneessa merkityksessään ainakin useimmissa tapauksissa rekisteristä riippuen joko possessiivisuffiksin tai -pronominin (esim. kissanpennut ovat heikkouteni). Suhteellisen uusi lienee ilmaisu x on parhautta. ISK antaa esimerkkinä (U)Us-johdosten käytöstä ominaisuudennimenä lauseen [s]e ei ollutkaan heikkoutta ja saamattomuutta, muttei käsittele x on y-(U)UttA -tyyppisiä lauseita mitenkään erikseen.
Sana sairaus viittaa johonkin yksittäiseen sairauden lajiin tai sairastamisen aktiin (esim. hänen sairautensa on kestänyt jo viikon), vaikka myös abstrakti käyttö jaollisena, ei-laskettavana entiteettinä lienee mahdollista (esim. jäin pois töistä sairauden takia). Sairastaminen ei ole tahdonalaista toimintaa eikä välittömästi - ainakaan arkielämän näkökulmasta - riipu henkilön omista tekemisistä. Nykyään sairautta ei pidetä minään Jumalan rangaistuksena tai muuten hävettävänä asiana, mutta siihen liittyy silti negatiivisia mielleyhtymiä, sillä kukaan ei luonnollisesti halua olla sairas. Partitiivinen predikatiivi sisältänee kaikuja tästä: sääli on jotain vältettävää ja ehkä suorastaan hävettävää. Pragmaattisessa mielessä lause ei ole siis pelkkä tiedotus (kuten onykogrypoosi on sairaus) vaan oikeastaan direktiivi: lause sisältää kehotuksen hankkiutua eroon säälistä tai vaihtoehtoisesti olla tuntematta sääliä. Toisaalta voidaan aivan perustellusti sanoa, että vaihtoehtoinen muoto sääli on sairaus kattaa tosiasiallisesti aivan saman merkityksen. Sama merkitys lienee myös lauseella sääli on sairasta, koska rakenne x on sairasta on leksikaalistunut merkitsemään äärimmäistä paheksuntaa x:ää kohtaan. Vertailun vuoksi esim. sääli on heikkoa ei tietenkään merkitse samaa kuin sääli on heikkoutta. Sairautta-partitiivin pohjalla lienee joka tapauksesa analogia sellaisten lauseiden kanssa, joissa jokin tietty tekeminen luokitellaan jonkin partitiivilla ilmaistun hyveen (tai sen vastakohdan) piiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti